Vaatteen suunnittelu lähtee tunteesta. Ja noita tunteita on monta. Ehkä se on se, jonka haluan vaatteellani näyttää ulospäin. Ehkä haluan itse tuntea jonkin tunteen ja luon tuon tunnelman vaatteen avulla. Ehkä haluan korostaa tiettyä kehon osaa. Jokainen vaate on sellainen, jonka haluan itse pukea ylleni.
Tuotteiden nimeäminen ei ole aina helppoa. Usein suunnitteluvaiheessa vaatteet ovat nimettömiä ja valitsen nimen jälkikäteen intuition perusteella. Nimen täytyy tuntua siltä, kuin se kuuluisi vaatteelle. Vaatteen täytyy näyttää nimeltään. Ajattelin lyhyesti avata, mitkä tekijät yhdistävät vaatteitani ja niiden nimiä.
Kuutar
Tuo Kuutar, korea impi,
neiti Päivätär pätevä
pitelivät pirtojansa,
niisiänsä nostelivat,
kultakangasta kutoivat,
hopeista helskyttivät
äärellä punaisen pilven,
pitkän kaaren kannikalla.
-Kalevala, 41. runo, rivit 103-110
Kuutar on yksi luonnottarista yhdessä Päivättären ja Otavattaren kanssa. Kuutar ja Päivätär mainitaan yhdessä monissa vanhoissa runoissa, myös Kalevalassa, kutomassa kauniita kankaita ja vaatteita. Materiaaleinaan heillä on kuun kultaa ja päivän hopeaa, joista he loihtivat kaikkien himoitsemat, uskomattoman kauniit vaatteet. Ja mikä on minusta tosi suloista on se, että ampiaiset, ilman linnut, hiiden linnut, ovat heidän lapsiaan.
Suunnitellessani hametta, hain voimakasta, mutta naisellista muotoa. Olen ihastunut epäsymmetrisiin helmoihin ja siitä myös Kuutar-hameen suunnittelu lähti. Halusin hameesta yksinkertaisen, mutta näyttävän. Ja ehdottomasti taskut.
Kuutar sai nimensä mallistoon niin kauneutensa vuoksi kuin myös siksi, että kuu on itseäni kiehtova taivaankappale. Se merkitsee minulle jotain hentoa ja kaunista, mutta voimakasta ja salaperäistä; samoja tunteita, joita Kuutar-hamekin.
Vellamo
Vellamo, veen emäntä
Veen eukko ruokorinta!
Tules paian muuttelohon
Vaattehen vajehtelohon!
Sinull on rytinen paita
Merenvaahtivaippa päällä
Tuulen tyttären tekemä
Aallottaren antelema
Minä annan liinapaian
panen aivan aivinaisen
Se on Kuuttaren kutoma
Päivättären kehreämä
-Kalevala, 48. runo, rivit 123-134
Vellamo on kaunis veden hallitsija, veden emäntä, veden jumalatar. Hän hallitsee ”kalaista kartanoaan” yhdessä puolisonsa Ahdin kanssa. Kalat ovat hänen karjaansa, joten kalastamaan lähtiessä häneltä pyydettiin hyvää saalista taikasanojen ja muiden pienten taikakeinojen, kuten onkeen sylkäisemisen tai veneen pohjan koputtamisen, avustamana. Myös sää vesillä oli Vellamon hallinnassa ja tyyntä säätä toivoessa kannatti kääntyä hänen puoleensa. Vanhoja runoja lukiessa tulee ilmi, ettei Vellamon vaatteet olleet kovin kaksiset hänen asemastaan huolimatta. Yllään hänellä on meren vaahtoa ja sanotaan häntä myös ruokorinnaksi, mitä se sitten tarkoittaakin. Niinpä häntä maanitellaan vaatteen vaihtoon kalaverkkoja laskiessa, kuten ylläolevassa runossa kerrotaan.
Nimesin kauluksen Vellamoksi, koska sen aaltoileva huivi muistuttaa veden aaltoja. Se on myös mielestäni voimakas ja näyttävä elementti, joka tuo kantajalleen ryhtiä, mikä kuvaa erittäin hyvin omaa mielikuvaani Vellamosta henkilönä, vahvana naisena. Puhumattakaan, ettei Vellamolla ollut yllään kummoisiakaan vaatteita.
Kammo Design's blog 