Marras – miten se syntyi? – Kammo Design's blog

Aloin jossain vaiheessa miettimään takkia mallistooni. En muista vielä tuolloin sen kummemmin määritelleeni millainen sen pitäisi olla. Nimeäkään ei vielä ollut, kuten ei muillakaan vaatteillani vielä suunnitteluvaiheessa. Työnimeksi muotoutui jossain kohtaa Kaaputakki. Ja jälleen, kuten niin usein, lopputulos ei näyttänyt alkuperäiseltä suunnitelmalta, paitsi tietysti joiltain osin.

Ensimmäinen kuva on luonnos mallista, jonka hahmottelin ensimmäisenä. Proton tehtyäni totesin, että metsään meni. Mallia piti muuttaa. Helma oli tosi tönkkö ja sitä paitsi sain paremman idean: haluan pitkän ja dramaattisen helman. Mutta helmassani oli muotoa ja halusin sen säilyttää. Vaan sopiiko se maahan asti ulottuvaan helmaan? Ja sitä paitsi ihmiset on eri pituisia. Jos teen itselleni sopivan, näyttääkö muoto kivalta alempana, lyhyemmän ihmisen päällä… Ehkä ei. Suora tulee. Vaikka toki helma on niin pitkä silti, että riski maahan osumiselle on olemassa. Mutta tämän(kin) vuoksi olen tarjoutunut muokkaamaan vaatteita käyttäjän toiveen mukaan.

Takki alkoi muistuttaa kaapua. Tuolloin en muistaakseni ollut vielä löytänyt kangasta, joten sitä en voinut ottaa varsinaisesti huomioon. Toki tiesin haluavani pellavaa, mutta minkälaista lopulta onnistuisin saamaan, oli vielä mysteeri. Toki pellava on yleensä sen verran joustamatonta, että yksi huoleni oli riittävän väljyyden saaminen selkään, jottei takki räsähdä rikki kun ensimmäisen kerran istuu auton rattiin tai kurkottaa roskista lattialta.

Olin piirtänyt luonnokseeni takin, joka oli auki. Jollain se varmaan pitäisi saada kiinnikin. Mutta mikään ei oikein inspiroinut. Laitanko napit? Onko pakko laittaa mitään? No ei. Ajattelin sitä, että itse pitäisin takkia kuitenkin aina auki. Joten miksi laittaisin napit, joita en käytä. Entä jos joku muu haluaisi napit? Syvä epätoivon huokaus. Ehkä en ole ainut, joka käyttää takkejansa auki.

Jossain kohtaa suunnittelua alkoi hahmottumaan ajatus siitä, että tämä takki on kevyt, vuoreton ja kaapumainen. Olin joskus aiemmin pitänyt aivoriihen ja piirrellyt huppuja eli siis yrittänyt keksiä jotain keinoa tehdä hupusta jännä. Noissa luonnoksissa oli eräs, jota halusin käyttää. Siis nyöritys, koska mielestäni se sopi hyvin takin keskiaikaiseen fiilikseen. Olin jo aiemmin kokeillut sitä toiseen vaatteeseen ja huomannut, että nyörihuppu on aika painava, mutta koska tällä takilla on niin paljon massaa, se tuskin olisi ongelma. No taskut oli läpihuutojuttu, koska ne oli oli yksinkertaiset (eli vahingossa sattui oikeaan kohtaan) ja tykkäsin niistä. Olkapäiden yksityiskohta oli syntynyt jo aiemmin. Olin piirrellyt samanlaista yksityiskohtaa muihinkin takki-ideoihin ja minusta se näytti niin kivalta, että halusin sen mukaan. Ja toinen proto näytti hyvältä.

Aina vaatetta suunnitellessa joutuu suunnittelemaan myös sen rakenteen. Eli minkälaiset saumat tulee, miten rakennan hupun, taskut, nyörityksen, olan ym. Entäpä reunat? Kaiken joutuu miettimään ja jos jokin on yhtään erikoisempi tai ei ole tullut aiemmin tehtyä, sitä joutuu tietysti testaamaan. Ja kangas ja sen käyttäytyminen täytyy ottaa huomioon niin kuin myös se, että miten vaatetta todennäköisesti on tarve huoltaa. Vaikuttavatko nämä pointit suunnitteluun? Ensimmäisen mallikappaleen tekemisen jälkeen kaavaan saattaa joutua vielä tekemään muutoksia. Mietin, että tätä takkia ei varmaan usein tarvitse pestä. Tosin sillä ei ehkä ole merkitystä, koska pesun tuoma ryppyisyys ei tässä mallissa olisi yhtään haitaksi. En halunnut, että pitkän helman sisäpuolelta pilkottaa saumat. Siksi ompelin ne litteiksi. Ompelussa huoletti eniten se, että saanko pitkät suorat saumat siisteiksi, koska joskus pellavalla on taipumus venyä ommellessa ja se saa saumat helposti aaltoilemaan.

Vihdoin takki oli valmis. Paitsi että nimi puuttui. Takki näytti mielestäni synkältä, joten niin nimikin pitäisi olla. Fiilistelin eri sanoja, kuten kalma, horna, tuoni ja päädyin Marras- nimeen. Jokin siinä kaikui korvaan oikealla tavalla. Kalma olisi muuten ollut kiva, mutta sitten siitä tuli mieleen viikatemies kaapuineen ja yhtäkkiä nimi kalskahti tosi kornilta. Horna ei vakuuttanut (liian eeppinen kai). Ja tuoni kuulosti liian sirolta (ja tuoni päätyikin toisen tuotteen nimeksi). Marras sen sijaan kuulosti kaikessa synkkyydessään oikein hyvältä.

Mikä marras on? Se on kuollut. Tuota sanaa ei enää pahemmin kuule. Sillä voi tarkoittaa ihmisestä kuollutta tai kuolemassa olevaa tai sitten luonnosta elotonta tai kuollutta. Sillä voidaan tarkoittaa myös kuoleman ennusmerkkejä, kuten epäilyttävästi käyttäytyviä villieläimiä ja lintuja. Siitä, miksi marraskuu on nimetty martaitten mukaan, on ilmeisesti kaksi teoriaa. Marraskuussa luonto kuolee kesän jäljiltä, mutta toisaalta marraskuussa martaat, kuolleiden henget, ovat liikkeellä. Heitä muistetaan edelleen pyhäinpäivänä, marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Marras löytyy täältä